Kissojen arki ja ulkoileminen

Olen monesti jälkeenpäin miettinyt, miten hyvin arki sujui,
vaikka meillä oli neljä kissaa, jotka olivat päivät keskenään kotona.

Näihin vuosiin mahtui myös kaksi muuttoa ja talon rakennus.

Sipi ja Katin tullessa meille asuimme rivitalossa.

Kissat ulkoilivat sisäpihalla ja Sipiä talutin valjaissa läheisellä metsäkaistaleella.

Sitten muutimme kerrostaloon ja aloimme rakentaa omakotitaloa.

Liinu syntyi kerrostalossa asuessamme.

Kissat ulkoilivat parvekkeella, jossa oli suojaverkko.
Sipin kanssa kävin edelleen kävelyllä.

Omakotitaloon muutettuamme pystytimme aitauksen, jossa ajattelimme
 kissojen ulkoilevan.

Kissat olivat tyytyväisinä aitauksessa niin kauan, kun olin siellä mukana,
mutta poistuttuani alkoi hirveä huuto.

Luovutimme, purimme aitauksen ja päästimme kissat vapaaksi pihalle
silloin kun itse olimme ulkona.

Sipi, Kati ja Liinu eivät lähteneet naapurin pihaa pidemmälle,
joten ulkoilu sujui hyvin.

Ninni oli ainoa, joka teki pitempiä lenkkejä ja jota joskus jouduin etsimäänkin.

Töissä ollessamme kissat olivat aina sisällä.

   Talviaikaan viluiset abessinialaiskissat eivät edes paljon pyrkineetkään ulos, tällainen ulkoilu riitti niille.

   Kevätauringon alkaessa lämmittää eteläpuolen ikkunalautoja ulkoilu alkoi maistua.

Omassa pihassa riitti ihmettelyä ja kiipeilypaikkoja.

Loppukesäisin tuntui, että ulkona viihdyttiin erityisesti illan hämärryttyä.

Vanhemmiten kissojen ulkoilu oli usein tällaista.

Matkustamista varten meillä oli kaksi tällaistaa koria.
Eivät kissat matkustamisesta pitäneet, mutta tottuivat siihen esimerkiksi eläinlääkärissä käyntien myötä.

Sipi oli vanhimpana ja ainoana poikakissana lauman ilmiselvä johtaja.

Välillä Sipi saattoi kurittaakin tyttölaumaa, mutta se myös puolusti niitä.

Sipin reviirinä oli meidän tontti.
Se oli aina valmis tappeluun, jos joku vieras kissa tuli meidän pihalle.
Minä menin aina erotuomariksi, ettei pahempia kolhuja olisi tullut
kummallekaan osapuolelle. 

Kerran se oli menossa yhden koirankin perään.
Olimme kissojen kanssa etupihalla ja koira kulki kadulla
Sipin mielestä liian lähellä meidän aitaa.
Jälkeenpäin ajatellen näky oli varmaan huvittava.
Kadulla kiirehti paikalta pois koiranomistaja ja koira.
Heitä ajoi takaa pihaa puolustava Sipi ja minä jonon viimeisenä
ottamassa kissaa kiinni ennen kuin se tavoittaisi koiran.