Olen kissaihminen.
Jokaisen näkemäni kissan haluaisin ottaa syliin ja silittää.
Elämääni on onneksi kuulunut monia kissoja ja muistelen niitä vieläkin kaipauksella.
Haluan tämän blogin avulla kertoa teillekin kissamuistojani.
Kuvat on otettu 1950-luvun 2010-luvun välillä, joten niiden laatutaso on vaíhteleva.


keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Satukissan Hopea Gatalina / Kati

syntyi 16.11.1988
kuoli 1.7.2006

Sipin kaveriksi hankimme pienen harmaan abessinialaistytön Satukissan Hopea Gatatalinan, jolle annoimme kutsumanimen Kati.
Kati tuli meille helmikuussa, jolloin se oli yli kolmen kuukauden ikäinen, vaikkakin pienikokoinen.

Sipi ihastui uuteen tulokkaaseen.
Pentua hoivattiin ja pestiin.


Sipi tarjosi myös vatsanalusensa tyttökissan emoikävään.

Ensimmäisenä kesänä mieheni ja kummipoikani kokivat kauhunhetkiä, kun Kati hävisi minun ollessa töissä.
He epäilivät kissan päässeen livahtamaan sisäpihaltamme ulos.
He etsivät ja kyselivät kissaa lähikortteleista.
Myöhemmin Kati oli ilmestynyt unisena varastosta, johon se oli livahtanut nukkumaan. 

Kati oli melko arka kissa, se pelkäsi vähän kaikkea.
Jos esimerkiksi meille tuli joku vieras, niin Sipi meni heti tutustumaan vieraaseen, mutta Kati livahti piiloon.

Kati pelkäsi jotenkin myös putoamista, lieneekö pentuna tapahtunut jotain.
Kissaa pystyi kantamaan vain siten, että painoi kissan selän omaa vatsaa vasten.
Meni myös vuosia, ennen kuin Kati meni mieheni syliin, vapaaehtoisesti se suostui olemaan vain minun sylissä.

En opettanut Katia liikkumaan sisäpihamme ulkopuolella juuri tämän arkuuden takia.

Emme todella katuneet toisen kissan hankintaa, sillä kaikesta näki, kuinka tärkeitä kissat olivat toisilleen.



Tämä otos kuvaa Katia parhaiten.
Aikuisiällä sen kasvot muuttuivat pyöreiksi ja silmät olivat uskomattoman pyöreät.

Sipin jutussa kerroin, että nukkuvista kissoista on paljon kuvia.
Katistakin löytyi monia suloisia unikuvia.





Kati oli kissa, joka todella rakasti lämpöä.
Talviaikaan se ei halunnut ollenkaan mennä ulos.


Nykyisessä kodissamme sen lempipaikaksi muodostui takan päällinen.

Yksi asia, mitä Kati vanhemmiten rakasti oli imurointi.
Kun mieheni otti keskusimurin johdon esille niin kissa asettui eteisen lattialle makaamaan.
Imuriin kuului pieni pyöreä pitkäharjaksinen suutin, jolla kissa piti imuroida ennen kuin pääsi varsinaiseen siivoustyöhön.

Kun Kati oli ollut meillä vajaan kaksi vuotta aloimme miettiä pentujen teettämistä sillä.
Hankin itselleni kasvattajanimen SF*Sipsulan.
Kati käytettiin astutuksessa, sulhon nimi oli Arkens Silver Maurice.

Astutus onnistui ja meillä alkoi jännittävä odotusaika.
Kati makasi usein edessäni kyljellään.
Silittelin kissan pyöristyvää vatsaa ja kerroin sille "yksi pentu pidetään meillä ja muut myydään, että saamme rahaa".
Kati synnytti yhden pennun.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti