Olen kissaihminen.
Jokaisen näkemäni kissan haluaisin ottaa syliin ja silittää.
Elämääni on onneksi kuulunut monia kissoja ja muistelen niitä vieläkin kaipauksella.
Haluan tämän blogin avulla kertoa teillekin kissamuistojani.
Kuvat on otettu 1950-luvun 2010-luvun välillä, joten niiden laatutaso on vaíhteleva.


perjantai 17. maaliskuuta 2017

Kissojen ruokaileminen


Kissat saivat ruokaa kolme kertaa päivässä.
Ruokailuajat olivat niille tärkeä asia.
Aamuisin ensimmäisenä piti syöttää kissat, vasta sen jälkeen
voi suunnitella omaa ruokailua ja rauhallista lehden lukua.
Töistä tultuamme oli nälkäinen katras odottamassa.
Viimeinen ruokailu oli juuri ennen nukkumaan menoa.

Kissat päivystivät keittiössä, jos jotain herkkua oli otettu sulamaan.
Tuossa punakantisessa rasiassa oli varmaan paloiteltua sydäntä.


Tässä on paketti seitä sulamassa.
Sitä jaksettiin odottaa oikein joukolla.


Välillä käytiin kurkkimassa jääkaappiinkin, sieltähän se ruoka usein tuli.


Ruoka laitettiin neljälle lautaselle, kukin sai oman annoksensa.

Joskus harrastettiin sentään tällaista yhteisruokailuakin,
silloin oli kyseessä jokin erikoisherkku.
Tässä taisi olla keitettyä kalaa tarjolla.





Vaikka olemme olleet ilman kissoja jo yli kahdeksan vuotta,
niin muistelemme vieläkin niitä vuosia, jotka ne olivat seuranamme.

Koko tämä nelikkohan oli melko pitkäikäisiä.
 Sipi eli melkein 17 vuotta, Kati lähes 18 vuotta, Liinu yli 17 vuotta
ja Ninni yli 13 vuotta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti