Minikissan Sinbad / Sipi

syntyi 28.2.1988

kuoli 3.11.2004

Muutama kuukausi Mörrin kuoleman jälkeen aloimme suunnitella kissan hankintaa, vaikka olin päättänyt ettei meille enää kissaa oteta.

Kissakuume oli kuitenkin kova ja päätimme hankkia meille ensimmäisen rotukissan.
Perheeseemme haettiin Helsingistä pieni riistanvärinen abessinialaispoika Minikissan Sinbad, kutsumanimeksi tuli Sipi.
Kissanpentu oli silloin kaksi ja puoli kuukautta vanha ja osasi jo kaikki perusasiat.

Saimme itsellemme ihmisrakkaan pakkauksen.
Ensimmäisenä aamuna herätessäni löysin Sipin nukkumasta selkäni takana tyynylläni aivan päässäni kiinni, hiusten joukossa.

Sipillä oli koko elämänsä ajan kaksi rakasta lelua, sinivalkoinen pupu ja keltainen karvinen.
Nuorena kissana niillä leikittiin, vanhempana leikattuna poikana niiden kanssa harrastettiin jonkinlaisia lemmenleikkejä.
Myöhemmin niitä kannettiin myös kissaluukusta ulos, karvínen poikittain suussa kissa mahtui juuri ja juuri kulkemaan luukusta.

Sipi oli aina tällainen ylvään näköinen, pää oli arvonsa tuntevasti pystyssä.
Opetin kissan alusta lähtien kävelemään valjaissa, minkä se oppi yllättävän hyvin.
Kävimme ulkoilemassa silloisen kotimme vieressä olevalla pienellä metsäkaistaleella.

Yksi kommellus valjaiden kanssa alkuaikana kävi.
Olin Sipin kanssa takapihallamme.
Kissalla oli valjaissa kiinni pitkä naru, joten se sai kulkea omaa tahtiaan.
Lähdin jostain syystä käymään sisällä.
Hetken päästä takaisin tultuani Sipi oli ehtinyt kiivetä korkeaan mäntyyn naru perässään.
Kissa kiersi ylhäällä puun runkoa ympäri, joten se paketoitui runkoon kiinni.
Totesin, etten saa itse kissaa alas, eikä ketään ollut saatavilla avuksi.
Soitin hädissäni paloasemalle.
Yksi palomies saapui tikasautolla apuun, kiipesi puuhun, leikkasi narut poikki ja toi kissanpennun alas.
Syyllisyydentuntoisena leivoin kakun ja vein sen kiitoskirjeen kanssa paloasemalle.

Sipi oli aina innokas kiipeilemään.
Ensimmäisenä kesänä mieheni kastemalja putosi kirjahyllyn päältä, muita suuria vahinkoja ei onneksi tapahtunut.

Meiltä löytyy paljon kuvia nukkuvasta kissoista.
Sipinkin nukkuminen oli oikein kuvauksellista.

Yksi Sipin lempipaikka nykyisessä kodissamme oli takan vieressä ollut korituoli.
Siinä oli talvisin lämmin makoilla ja siitä näki mitä ympärillä tapahtui.

Vanha kissakori, joka oli hankittu aikoinaan Mörrille oli myös Sipille mieluinen.

Sipin kanssa oli alusta asti se ongelma, ettei kissa viihtynyt yksinään.
Jos menimme esimerkiksi puutarhatöihin, emmekä ottaneet kissaa mukaan, niin ulos asti kuului kovaääninen huuto peräämme.
Mietimme, miten ikävä kissalla mahtoi olla työpäiviemme aikana.

Syntyi päätös hankkia meille toinen kissa Sipin kaveriksi.